torstai 13. syyskuuta 2012

Mä pelkään sitä, ja tätä tunnetta



Ensimmäiset värit näkyvät jo taivaalla kun mä vaellan vielä päämäärättömästi toisistaan juopuneen ihmisjoukon keskellä. Räjähdys, toinen, kolmas, neljäs, miljoona, ja se järjetön karjalauma villiintyy entisestään ja pyrkii hakeutumaan mahdollisimman lähelle noita ääniä ja isoja valoja, vailla itsesuojeluvaistoa.
Se ottaa mua kädestä kiinni ja vetää mut mukanaan, ja hetkeksi mäkin humallun.
Lämmin iho ihoa vasten, kiiluvat silmät, huokaus, huokaus, vaimennetut voihkaukset, peitto, narina, hiki, kuuma, kuume.
Täällä on kylmä, ja mä haluan takaisin siihen eufooriseen olotilaan kun mä vaan katsonkin sitä.
Miettiiköhän sekin samaa?
Se vetää mut lähelleen, kietoo kädet ympärilleen, pam, pam. Se luulee että mä säikyn, että mä pelkäisin.
Se luulee että mä pelkään valoa, pimeää, merta.
Se luulee, että mä olen niinkuin ne muut, mutta se ei tiedä, enkä mä halua kertoa. Se ei tiedä, että mä pelkään sitä. En räjähdyksiä, en liekkejä, en valoa enkä pimeää. En itseäni. Mä pelkään sitä, ja tätä tunnetta.
Mä pelkään sitä kipua, jonka ehkä jo onnistuin kadottamaan, ja jonka mä unohdin jo. Joka kuitenkin jyskyttää takaraivossa, pienenä, välillä se huutaa, kietoo mut vaippaansa, kiljuu, uhkaa tulevansa, uhkaa pilaavansa vielä mut, pilaavansa sut, pilaavansa meidät.

Se meinasi jo pilata meidät. Sä meinasit pilata.
Sydän kipristyy kasaan ja kyynel vierähtää silmäkulmasta.
Isku palleaan, vielä yksi, vielä kolmas. Pam pam pam, tulitusten tahtiin.
Rakkauden vannominen, parasta ja pahinta.
"Mä rakastan sua, ihan oikeasti".
Ja mä kuuntelen ihan hiljaa, ja mä mietin sua sen kanssa ja vaaleita hiuksia, pyöreitä poskia, aurinkoa ja vierasta pyörii kohta joka puolella mun ympärillä rantahiekalla.
Ja mulla on vaan niin saatanan kylmä, vaikka sä pidät musta kiinni.

Huulet vasten mun poskea, sun lämmin hengitys mun iholla. Hymy, jota mä en voi nähdä, mutta jonka mä tunnen.
"Heli, mä rakastan sua. Ihan oikeasti"
 Ja mä vastaan niin mäkin sua, ja hetkeksi ne vaaleat hiukset ja pyöreät posket taas katoaa, ja vaikka on kylmä, niin mulla on lämmin.

4 kommenttia: